Tiistaina 9.4. oli TREYn ensimmäinen kopokonferenssi. Koulutuspoliittisten konferenssien ideana on kerätä kaikki koulutuspoliitikasta kiinnostuneet opiskelijat, järjestökopot, hallopedit sekä muut opiskelijakentän vaikuttajat yhteen ajankohtaisten aiheiden pariin. Tällä kertaa teemana oli Koulutuksen tulevaisuus – Tamperen korkeakouluyhteisö 2030. Tässä blogitekstissä avaan hieman konferenssin kulkua ja teemoja sekä kerron hieman siitä miksi sinun kannattaa osallistua seuraavaan kopokonffaan!
Kopokonferenssi alkoi asiantuntijapuhevuoroilla aiheeseen liittyen. Pinnalla olivat kansallisen koulutuksen tulevaisuus ja opetuksen kehittäminen. Puhumassa olivat Heli Harrikari, joka on yliopistomme elinikäisen oppimisen kehityshankkeen johtaja, vararehtori Marja Sutela ja TREYn koulutuspoliittinen asiantuntija Jenny Vaara. Tämän jälkeen vuorossa oli kolme väittelyä, joihin osallistuivat Marja Sutela, Heli Harrikari, Tiina Mikkonen ja meille staabilaisille tuttu Timo Keski-Petäjä! Aiheet liittyivät kurssien itsenäisiin suoritustapoihin, englanninkieliseen opetukseen sekä massaluentoihin. Oli kiinnostavaa nähdä minkälaisia kantoja yliopiston henkilökunnalla oli näihin meitä kaikkia koskeviin asioihin. Lisäksi saimme kuulla kokeneempien kopojäärien tiet fuksista kopojääriksi. Puheenvuorot ja väittelyt löytyvät myös tallenteina Youtubesta! Suosittelen katsomaan, linkki on tässä.
Mukana oli myös bingo! Melkein kaikki näistä tuli kyllä koettua konferenssin aikana.
Tämän jälkeen vuorossa oli kahvittelu ja sen jälkeen workshoppeja. Itse osallistuin ”Vaikuttamisen keinot”-workshoppiin, joka oli todella kiinnostava. Keskustelimme parhaista tavoista vaikuttaa yliopistokentällä sekä kävimme läpi mahdollisia vaikuttamistapauksia. Usein näihin oli ratkaisuna ihmisten kuunteleminen, rauhallinen argumentointi ja verkostojen hyödyntäminen. Mukana oli monta kokenutta järjestökopoa ja muutama jotka olivat edustaneet Tamyn viimeisessä hallituksessa. Tämä oli loistava tilaisuus kuulla perspektiiviä näihin asioihin oikein kovaa koulutuspolitiikka tekeneiltä henkilöiltä.
Workshoppien ja niiden kertaamisen jälkeen pääsimmekin iltaohjelmaan! Iltaohjelmassa pääsimme nauttimaan pizzasta, jallusta ja muista virvokkeista. Lisäksi ohjelmassa oli kopovala sekä pienimuotoinen perinteisen kiusallinen tutustumisleikki. Pääsimme siis näyttelemään erilaisia tilanteita kopokentällä. Meidän aiheemme oli ”Keskustakampus myydään” ja genremme ”lastenohjelma”. Tulos oli juuri niin kiusallinen kuin voit kuvitella.
Kopokonferenssia voin suositella lämpimästi kaikille. Tapahtumassa oli mukana useita ”ei-kopoja” ja mitä heiltä kyselin niin he nauttivat konferenssista myös. Kopoon liittyvät asiat ovat meille kaikille ajankohtaisia ja konferenssin aiheet olivat mielenkiintoisia. Lisäksi iltaohjelma oli huippua ja siellä pääsi tutustumaan aidosti poikkitieteellisesti ja vääntämään hieman asioista kuten duaalimallista ja yliopiston rahoituksesta. Harvoin saa mahdollisuuden keskustella näistä asioista aidosti kiinnostuneen porukan kanssa. Kopokonferenssissa on rento meno ja tutustuminen käy erittäin helposti ja itsekin pääsin juttelemaan aidosti poikkitieteellisesti ja kuulemaan miten asiat menevät Hervannan kampuksella ja muissa tiedekunnissa. Tutustumisen lisäksi tämä on hyvä paikka kuulla näiden kopoeksperttien kantoja ja onkin loistava tapahtuma ihmiselle jota kopo kiinnostaa tai jonka haaveena on päätyä Staabin kopoksi! Itseäni olisi hyödyttänyt todella paljon osallistua näihin viime vuonna, mutta jänistin koska en ollut kopo. Älkää toistako virhettäni!
Yhdeksi konferenssin huippukohdaksi mainitsen sen, että pizzatilauksemme peruttiin 10 minuuttia ennen arvioitua toimitusaikaa. Tämä oli erittäin huono liike pizzapaikalta, sillä tila oli täynnä nälkäisiä kopoja jotka olivat koko päivän puhuneet vaikuttamisesta. Tilaus saatiinkin korjattua nopeasti ja pizzat olivat matkalla kohti konferenssikansaa. Mikään ei astu yliopistovaikuttajan ja hänen pizzansa väliin!
Konfferenssisin(?) terveisin
Koponne
Aleksi
