Arvon staabit,
On tullut aika toteuttaa Staabin strategiaa. Pitkään on ollut puhetta kopoblogin pystyttämisestä, ja vaikka päätinkin jo alkuvuodesta ottaa kopin tästä, meni blogin pystyttämiseen näinkin kauan. Vaikka itselleni ei ole tyypillistä kuumotella asioista kovin paljoa, oli kopoblogin pystyttämisessä silti jotain todella kuumottavaa. Tiedänkö tarpeeksi, että osaisin kertoa mistään? Mitä pitkän linjan kopojäärät ajattelevat tätä lukiessaan? Olin vasta astunut pestiini koulutuspoliittiseksi vastaavaksi, ja joryt ja opsryhmät ja ops-oryt ja haket tuntuivat alkuun yhdeltä puurolta. (Jännä, miten kaikilla työryhmillä ja elimillä on aina oltava hieno lyhenne nimenään, ja usein siellä istuukin lähes samat naamat. Kesti yllättävän kauan oppia kunkin ryhmän funktio.) Tässä vaiheessa vuotta uskallan väittää jo olevani kykenevä avaamaan teille kopomaailmaa (turhankin syvällisesti).
Mutta kuten sanottu, nyt on aika. Kopoblogia tosin en perustanut, sillä mielestäni Staabi kaipaa tietoa muustakin, kuin pelkistä koulutuspoliittisista asioista. Viime kevään lukuvuosipalautteista ilmeni selkeitä aukkoja tiettyjen teemojen kohdalta, ja mm. taloudenpidosta toivottiin parempaa tiedotusta. Tämän vuoksi luet nyt Staabin uutta edunvalvontablogia, et kopoblogia. Edunvalvontablogiin tullaan koulutuspolitiikan lisäksi kirjoittamaan niin yhdenvertaisuudesta, järjestökentästä kuin Staabin taloudestakin. Jos haluaisit lukea jostain tietystä aiheesta, otathan allekirjoittaneeseen yhteyttä, tai laita palautetta virallisen palauteboksin kautta.
Mutta eikös meillä ole Staapinen tällaisia juttuja varten? Veikkaan, että vanhat Staapisten päätoimittajat pyörisivät haudoissaan/toimistotuoleissaan, jos heidän perintölehti olisi täynnä tiukkaa asiatekstiä. Toisekseen, tätä blogia tullaan päivittämään viikottain, joten neljästi vuodessa ilmestyvä Staapinen on auttamatta liian hidas alusta valonnopeudella kulkevalle edunvalvontasektorille.
Kelle tätä blogia sitten oikein kirjoitetaan? Tarkoitus ei ole tiivistää ihastuttaville toiminnantarkastajillemme Tuulialle ja Venlalle kuulumisia, vaan tarkoitus olisi tehdä toiminnastamme avointa jokaiselle yhdistyksemme jäsenelle. Saatan välillä innostua ja hypätä suoraan kopoaltaan syvään päähän, mutta lupaan yrittää parhaani kirjoittaa sektorikuulumiset tähän blogiin riittävän tiivistetysti ja simppeliksi. Tavoitteenani on tehdä kanssastaabit tietoiseksi siitä, mitä yliopistolla tapahtuu.
Muiden kopohörhöjen kanssa tämän vuoden liikkuneena olen törmännyt jokaista kopoa mietityttävään ongelmaan: miten tehdä koposta seksikästä? (Tällä ei tarkoiteta kopoja, vaan pestiä ja työnkuvaa:D) Ongelma taitaa olla ikuinen, eikä siihen taida vastausta ollakaan. Meillä Staabissa on onneksi hyvä tilanne, sillä tietääkseni aina joku on kopon pestiin pyrkinyt. Kaikissa ainejärjestöissä tilanne ei ole yhtä hyvä. Eipä kopopestin suosio taida glooriaa huutavaa tapahtumavastaavuutta koskaan voittaa, vaikka hallituksellemme näin lupasinkin.
Järjestin viikko sitten Yliopisto for dummies -workshopit – fuksiviikoilla oli kopotapahtuma, jes!
Tämä blogi on avoimuuden edistämisen ja jännittävien ajankohtaisten asioiden pohdinnan lisäksi myös askel kohti projektia ”koposta seksikkäin pesti 2020”. Jos olisin fuksista asti lukenut vastaavaa blogia, olisin ehkä tiennyt jo pestiin valituksi tullessa ummet ja lammet jorystä ja hakesta. Ehkä jotakuta teistä puree tämän blogin myötä kopokärpänen? Tuleeko syyskokouksessa ennätysmäärä hakijoita kopovaalissa?
Viikon päästä palaillaan uuden postauksen parissa – kynäilemässä itseni lisäksi ovat myös puheenjohtajamme Matti, tuutorointi- ja yhdenvertaisuusvastaavamme Heta sekä talousvastaavamme Essi. Vi hörs!
Annika
