Se syvenee syksyllä
Ennen kuin aloitat tämän lukemisen, laita taustalle soimaan Ruger Hauer – Marraskuu.
Uskomatonta ajatella, että siitä on jo vuosi. Uskomatonta ajatella, että joku aloittaa kuulumisensa niinkin uniikilla tavalla, kuin ”Uskomatonta ajatella”. Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon merkityksellisiä asioita, että ne voisi melkein kirjoittaa eepokseksi. Olen kuitenkin pikkuhiljaa alkanut hyväksymään sen, että tämä vuosi alkaa olla ohitse. Ulkona on liian kylmä, aurinko laskee kello 14.00, joulukarkit ovat tulleet myyntiin (vaikkakin jo syyskuussa prkl). Mitä kaikkea tämä vuosi sitten on pitänyt sisällään ja mitä Staabin tulevat vuodet tuovat tullessaan?
Jouduin ihan kaivamaan minun lukuvuoden 2017-2018 kalenterin laatikostostani, että muistan mitä kaikkea sitä onkaan oikein tullut tehtyä. Olen myös säilyttänyt kalenteria sen takia, että se toimii oivallisena esimerkkinä siitä, kuinka täynnä kalenteri voikaan oikein olla. Joka tapauksessa – ASIAAN! Kuten kaikissa uusissa asioissa, alku menee aina uuden opetellessa. Niin meni tässäkin tapauksessa, mutta kun pitää itsensä liikkeessä, niin ei jää asioita liiaksi murehtimaan. Kuitenkin, ensimmäinen merkittävä onnistumisemme alkuvuodelta oli valtakunnalliset Hallintotieteilijäpäivät. Vaikkakin näiden valmistelu oli aloitettu hyvissä ajoin edellisvuoden puolella, oli ilo nähdä mitä voidaan saada aikaan valtakunnallisen yhteistyön tuloksena! Ennen kaikkea, tapahtuma toimi esimerkillisenä lähtölaukauksena hallintotieteiden brändin esiintuomiselle kansallisessa kontekstissa. Ilolla odotan, mitä #HTP19 tuo mukanaan, kun tapahtuma siirtyy Rovaniemelle! Olen henkilökohtaisesti hieman pettynyt, jos en näe reissulla kenenkään ratsastavan porolla. Vitsivitsi.
Helmikuu oli muutenkin tapahtumantäyteinen. Ensimmäistä kertaa koin olevani auttamattoman väärässä sarjassa painimassa, kun olin kuuntelemassa yliopiston ulosmarssin masinointia, sekä keskustelua yliopiston johtosääntöluonnoksesta. Mä en onneks kuitenkaan ollut tässä yksin, vaan aktiivisesti seurasimme Johtamiskorkeakoulun isojen ainejärjestöjen puheenjohtajien kesken käytyä keskustelua, ja vaihdoimme keskenämme ajatuksia tilanteesta, joka oli meille kaikille todella kaukana mukavuusalueelta. Oli hyvin kuumottavaa istua professorien vieressä TTY:llä Festian isossa salissa, ja kuunnella, kuinka TKS:n hallituksen puheenjohtaja Marja Makarow vastaili vierestäni tuleviin yleisökysymyksiin. Vaikkakin olin tilanteessa silloin aivan monttu auki, niin kokemus oli mulle kullan arvoinen. Kyseiseen tapahtumaan liittyi omasta mielestäni aika siisti keissi, kun TaY:n nykyinen rehtori Liisa Laakso kävi hyvin tiukkasanaista debaattia Tampereen edellisen pormestarin Anna-Kaisa Ikosen kanssa. Ei pääse joka päivä vastaavaa todistamaan.
Maaliskuussa pääsimme valkkaamaan meidän aivan timanttiset tuutorit, pidettiin yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous – jossa hyväksyttiin mm. sääntömuutokset Staabin kerhotoiminnan starttaamiseksi – sekä höpöteltiin tiedekuntamme dekaanin kanssa tiedekuntamme tulevaisuudesta, joka silloin eli vielä UG-työnimellä J5. Päästiin myös käymään Helsingissä excuilemassa ja kuuntelemassa miten Suomen fyffepolitiikka toimii. Jos joku muuten teistä, rakkaat lukijat, tulee pääsemään Suomen Pankkiin töihin, tarjoan teille kaljan. Tai vuorentaustalaisen. Saatte päättää.
Huhtikuussa kuukausi startattiin ekalla osavuosikatsauksella, joka myös kvartaalipalaverin nimeä kantaa. Näitä voin erittäin lämpimästi suositella kaikille, jotka tulevat ikinä työskentelemään yhtään missään, sillä kriittinen itsereflektio on opettanut minulle enemmän itsestäni kuin olisin koskaan uskonutkaan. Huhtikuussa myös kävin Ylimpien Elinten tapaamisessa, jossa oli kaikkea luennoista workshopeihin. Tapaamisessa siis oli paikalla kaikki TRE3-yhteisön ainejärjestöjen ja kiltojen puheenjohtajat, sekä ylioppilaskuntien edustajistot. Uskomattoman opettavainen ilta päättyi sitseihin bommarissa. Ei niistä sen enempää. Hyi.
Vappu – tuo opiskelijan rakas vuodenaika. Aivan huikeita tapahtumia piti sisällään tänäkin vuonna tämä kaksiviikkoinen rupeama. Tuskin tarvinnee edes sanoa, mikä oli allekirjoittaneen lempitapahtuma. No kaikki tietty! Itse viime vuonna vappua järjestäneenä, oli mahtavaa nähdä kuinka innokkaana staabilaiset ovat tapahtumistamme. Vappu oli kaiken kaikkiaan kyllä aikaa, jolloin sai heittää vaihteen vapaalle, avata nutturan, ja olla vain oma itsensä.
Kesä oli mulle aikaa, jolloin ehdin hieman tutkiskella tarkemmin yhdistyksemme dokumentteja. Erityisen paljon huomiota pyrin kiinnittämään strategiaan, ja sainkin luotua suuntaa-antavan ohjeen siitä, miten oman näkemykseni mukaan strategiaa tulisi jalkauttaa Staabin jokapäiväiseen toimintaan. Tässä mulla on ollut apuna niin varapuheenjohtajamme Annika, kuin myös toiminnantarkastajamme Tuulia ja Venla. Yhdessä me ollaan vähän funtsittu miten tää strategia oikein toimii, ja miten tätä ajetaan. No, kuitenkin meillä on olemassa nyt jotain osviittaa siitä, miten meidän strategia tulee asettumaan tuleville vuosille, ja tarkkasilmäisimmät ovatkin huomanneet toimintasuunnitelmaehdotuksessa ensi vuodelle strategian määrittämiä tavoitteita! Itse mittarit, joilla strategiaa tullaan seuraamaan, ovat vielä hieman vaiheessa, mutta ne tulevat valmistumaan ennen länsimetroa. Tai sitä Barcelonan kirkkoa, jota on nyt jokunen vuosi rakennettu. Lupaan!
Kesällä myös päästiin Boomin, Iltakoulun, ja JKY:n puheenjohtajien kesken huutamaan perkelettä oikein olan takaa, sillä meidän tavoitteemme J5-tiedekunnasta (siis JKK:n alat + tuotantotalous ja tietojohtaminen) oli murenemassa. Yritimme kuitenkin vielä kaikkemme, mutta lopputulemahan oli sitten se, että Johtamisen ja talouden tiedekunnan muodostaa JKK. Tosin, nyt meille on laitettu mukaan myös tuotantotalouden ja tietojohtamisen henkilökunta – kuka tietää miksi. Tässä voisin sanoa olevan vuoden ehkä suurin henkilökohtainen pettymys. Meillä oli alkuvuodesta keskusteluita Indecsin ja Man@gerin sekä JKK:n puheenjohtajien kesken ajatuksista liittyen tulevaan tiedekuntaan, mutta asioilla on tapana muuttua. En varsinaisesti oikeastaan koe tämän lopputuleman olevan kenenkään syy, vaan suurin syy yhteisen tiedekunnan kaatumiseen oli dialogin puute meidän ja Hervannan kamujemme välillä. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että välillämme on yhä keskusteluyhteys, ja kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Koko muu kesä meni mulla oikeestaan töiden parissa, ja mitä nyt vähän festaroidessa. Kun saatiin tiedot meidän uusista opiskelijoista, alkoi kyllä itselläkin pieni fuksijännä tekemään tuloaan! Uskomaton määrä uusia opiskelijoita aloitti meillä, ja aivan timanttinen fuksikatras ollaan tänäkin vuonna saatu. Fuksiviikot menivät jälleen mahtavalla ryminällä, ja on ollut ilo seurata fuksien intoa näiden viikkojen ajan! Tuli itselle mieleen omat fuksiviikkoni, ja se fiilis mikä mulle jäi heti alusta alkaen tästä järjestöstä. Siksi mä kai olen tässä kirjoittelemassa teille nytkin. Tää yhteisö on mulle kaikkea muutakin kuin pelkät vihreät haalarit. Sillon elokuussa 2016, kun muutin Jyväskylästä tänne, mulla ei ollut mitään tietoa siitä, mikä mua täällä odottaa. En pahemmin tuntenut ihmisiä, kaupunkia, taikka tietänyt yliopistosta yhtään mitään. Mulla oli kuitenkin itsevarma olo siitä, että täällä tuun tapaa ihmisiä, joidenka kanssa tulee olee ikimuistosia hetkiä. Ehkä tässä kohtaa ois hyvä hetki kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka toivotti mut tervetulleeksi tänne – mun fuksiryhmää 16D, vuoden 2016 hallitusta, ja ennen kaikkea mun timanttisia tuutoreita Siiriä, Ainoa, Anniinaa ja Isaa.
Loppuvuosi on mennyt nopeammin kuin olisin voinut kuvitellakaan. On päässyt edustamaan yksillä jos toisillakin vuosijuhlilla, on ollut edustajistovaaleja, ja nyt viimeisenä syyskokouksien kimara. En todellakaan ole vielä tajunnut sitä, että 22.11. on tiedossa henkilö, joka pääsee täyttämään nää saappaat millä on nyt vuosi tarvottu menemään. Mulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö me saatas aivan timanttinen hallitus ensi vuodeksikin, mutta on pakko myös tässä vaiheessa pakko lausua kiitokset niille ihmisille, keiden kanssa olen saanut toimia tän aivan parhaan ainejärjestön vallan kahvassa, eli kiitokset myös hallituksille 2017 ja 2018, kun olette jaksaneet katsoa mun naamaa, ja kestäneet mun paskojen vitsien spektaakkelia ajoittain. Allekirjoittaneen nieleskellessä kyyneliään tällä hetkellä, on kuitenkin ihan ehdottomasti suurin kiitos lausuttava kaikille teille, joiden kanssa olen saanut jakaa elämäni parhaat vuodet maailman parhaassa järjestössä. Te olette se syy, miksi Staabi on olemassa, ja miksi aina löytyy kaveri Kolmioille. Tulette kaikki olemaan aina mun sydämessä, ja vaikkakin joudun puheenjohtajan nuijan siirtämään pian eteenpäin, tulen aina staabien seuraan hakeutumaan, sillä täällä on mun koti.
Vuosi 2018 lähenee loppuaan, ja Staabi voi paremmin kuin koskaan. Niin paljon asioita tulevat vuodet tuo tullessaan, että ei voi kuin hymyillä. Ennen kaikkea, parhaimman fiiliksen tuo se, että on itse päässyt jättämään kädenjälkensä toimintaan, ja nyt eläköityessäni pääsen itsekin vihdoin huutamaan boolin laimeutta, ja odottamaan innolla mitä muuta vuodet tuovat tullessaan. Aika kertoo.
Pysykää aina staabilaisina,
Masa, toistaiseksi puheenjohtaja.
