Alkuun pieni tilannekatsaus Staabin liikuntasektorilta:
SportUnin punttisaleilla on hyvä meininki. Kaverin kanssa käydään noin 6 – 9 kertaa viikossa nostamassa rautaa. Salitreeni alkaa jo kotona parin litran proteiinitankkauksella. Kotoa sitten kohti Atalpaa ja pukkarissa yläfemmat heidän kanssa, jotka käyvät aktiivisesti salilla. Tämän jälkeen pieni tovi keskustelua ykkösistä (maksimimäärä mitä rautaa nousee yhdellä toistolla) ja sen jälkeen treenin pariin…
Tämän blogitekstin avulla aion saada sinut innostumaan liikunnasta. Pyrin pääsemään tavoitteeseen kertomalla omakohtaisia kokemuksia. SportUnin liikuntakeskuksissa ei oikeasti ole kuvaamanlaiseni ”hyvä meininki”. Siellä on nimittäin oikeasti hyvä meininki ja se on aika lailla päinvastainen, kuin alun ironisessa tilannekatsauksessa kirjoitin.
Henkilökohtaisesti aloitin kuntosalilla käymisen säännöllisesti ensimmäistä kertaa juuri yliopisto-opiskelujen aikana.
Olen harrastanut liikuntaa enemmän tai vähemmän koko elämäni pääosin erilaisten pallopelien parissa. Kun paikkakunta tai oppilaitos on vaihtunut, ei uusille palloiluvuoroille meneminen ole tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Tiedän, että välillä pitää mennä vaihtoon, toisen mailaan ei saa lyödä ja joskus on hyvä syöttää. Jos ja kun peleissä on tutustunut uusiin ihmisiin, niin se on ollut vain plussaa. Itse pelit ovat olleet keskiössä ja näin tutustuminenkin on voinut olla toissijaista, josta ei ole niin sanotusti tarvinnut ottaa stressiä.
Kuntosaliharrastuksen aloittaminen tuotti minulle kuitenkin useita haasteita. Salille mennessä päässäni pyöri muutama kysymys:
Miten näiden liikesarjojen välissä ollaan? Istunko vain tässä vai seisonko laitteen vieressä? Olenko minä ylipäätään täällä vain hidasteena, kun oikeat saliharrastajat treenaavat ja kehittävät itseään? Mitä jos joku juttelee, en osaa vastata mihinkään salikeskusteluihin? Nauraako muut mulle? Luuleeko muut, että mä vaan hengaan täällä, vaikka aika paljon jo treenasin… ja paljonko ylipäätään täällä pitää tehdä toistoja?
Aluksi kuntosalilla tuli käytyä hyvin epäsäännöllisesti. Syitä salille menoon täytyi hakemalla hakea ja sellainen saattoi olla esimerkiksi palloiluvuoron peruuntuminen. Lihakseni eivät välttämättä olleet kehittyneet grammaakaan, kunnes jokin sai minut innostumaan enemmän. Oivalsin jotain merkittävää kuntosalin ilmapiiristä:
Täällähän on mukavia ihmisiä, jotka kaikki tekee omia juttujaan. Kukaan ei ole rehannut itseään tänne sen takia, että pääsisi arvostelemaan muita tai esittelemään itseään. Kaikilla on vain omat jutut.
Näiden oivallusten jälkeen tein jotain todella epäsuomalaista. Välillä kun huomasin jonkun ottavan happea, niin kysyin rohkeasti apua tai neuvoa: ”Hei, viitsitkö vilkasta, meneekö tää liike oikein?” tai ”Kädet hikoaa ja tanko tippuu, voitko näyttää mulle miten noita remmejä käytetään?” Apua saa aina, tietämys harrastuksesta kasvaa ja saatat tutustua uusiin kavereihin.
No mikäs siinä salilla käymisessä sitten (tietämättömyyden lisäksi) loppujen lopuksi ahdisti? Varmasti se, että ihmiset treenaavat myös näyttääkseen paremmalta. Kun kuntosaliharjoittelun aloittaa, sitä saattaa ajatella näyttävänsä edustuskelvottomalta. Itsetuntoa painaa, kun pitää lähteä treenaamaan pienillä painoilla jo lihaksikkaiden tyyppien sekaan. En tiedä onko jollain oikeasti isot lihakset synnynnäisesti, mutta oikeastaan kyse on vain siitä, että joku on siellä käynyt kauemmin kuin toinen.
Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa vain kuntosalista vaan liikunnasta ylipäätään. Havainnollistin palloiluvuoroille menemistä myös omien kokemusten kautta ja tähän pätee täysin samat asiat kuin kuntosalille. Joku saattaa ajatella palloiluvuoroista, että en osaa sääntöjä, olen kömpelö tai mitä ikinä. Tässä on hyvä muistaa, kuka ajattelee. Sinä itse, ei muut! Lisäksi voin vielä lohduttaa, että vaikka joku ajattelisinkin pahasti, niin hänellä ei ole siihen minkäänlaista oikeutta. Meillä kaikilla liikuntamaksun maksaneilla on ainoastaan yhtäläinen oikeus käyttää yliopiston liikuntapalveluja.
Ennen kuin kerron ajankohtaisia liikuntakuulumisia, pyrin vielä hiukan lisäämään liikuntaintoa. Mieti motiiveja ja tavoitteita.
Miksi liikkuisit? Haluatko isot lihakset tai paremman keskittymiskyvyn opiskeluja varten? Haluatko rikkoa aikamääreitä puolimaratonilla vai hengästyä vähemmän kävellessä portaita? Laihduttaminen on mielestäni paljon haastavampaa, kuin liikunnan lisääminen ja painon pitäminen samana. Liikunta on kenties luontevin tapa parantaa unta.
Ja nyt ajankohtaisiin asioihin. Ylioppilaskirjoitukset ovat ohi ja keskustan palloiluhalli saa muutaman viikon tauon jälkeen taas käyttötarkoituksen joka sille kuuluu. Nyt viimeistään on aika maksaa yliopiston liikuntamaksu ja lähteä liikkumaan!
Tiistaisin Atalpalla järjestetään poikkitieteellinen palloiluvuoro ja keskiviikkoisin pelataan salibandyä johtamisen ja talouden tiedekunnan opiskelijoiden kesken. Noin kuukauden päästä alkaa yliopiston futsalsarja ja siihen voi ilmoittautua liikuntaryhmässä myöhemmin. Olethan jo liittynyt Hallintotieteiden liikuntaryhmään – Facebookissa?
Käynnissä olevan syksyn aikana on järjestetty lenkkejä, kaksi kuukauden liikuntaa ja useita futispelejä muita ainejärjestöjä vastaan. Osallistuminen on ollut aktiivista – mukaan mahtuu edelleen ja aina!
Nähdään ensi viikolla,
Samuli Lähteenmaa
Liikunta- ja hyvinvointivastaava
Ps. Olethan huomannut, että yliopiston edustajistovaalit ovat tulossa? Staabiltakin on monta hyvää ehdokasta.
